Viisi viikkoa ohi 🏆🏆 ! 

🎒🎒 Laukut pakattu. Kotimatka alkaa. Ensimmäinen etappi junalla Berliiniin ja illalla lento kohti kotimaata.

 Auf Wiedersehen Weimar 😄😄 !

Lauantaina hyppäsimme junaan 🚂 ja lähdimme päiväretkellä lähikaupunkiin Erfurtiin. Junamatka kesti n. 15 minuuttia ja maksoi n. 5 euroa / nuppi suuntaansa. Tarkoituksenamme oli shoppailla ja katsella kaupungin maisemia. Sää muuttui täällä lauantaina hyytävän kylmäksi , joten vietimmekin suurimman osan päivästä sisällä kauppakeskuksissa. Ostossaalis jäi kuitenkin aika vähäiseksi. Silloin kun oikein etsimällä etsii, niin ei löydä mitään kivaa. Kesän vaatemuoti näyttää täältäkatsottuna todella kirjavalta ja värikkäältä, paljon oranssia ja erilaisia sinisen sävyjä. Vielä on toiveissa uuden käsilaukun hankinta, saa nähdä onnistunko siinä. Tänään ja huomenna maanantaina kaupat ovat kiinni, joten ostosten tekemiseen on aikaa vain tiistai ja keskiviikko.

Maanantaina täällä on vapaapäivä, helluntaipäivä, tiistaina ja keskiviikkona työskennellääna torstaina sitten on lähtöitkujen aika 😅😅  ja kotimatka alkaa😆😆 ! 

Tarja gastroenterologisella :

Neljäs viikko on lopuillaan ja rutiinit päivän töihin ovat loksahtaneet kohdilleen. Aamulla saan vastuullani pari kolme potilasta joiden aamutoimissa avustan. Hoitajan työtehtäviä ajatellen potilaat on jaoteltu kahteen eri "luokkaan " sellaisiin jotka tarvitsevat paljon apua aamutoimissa ja sellaisiin jotka pysyvät avustamaan aamutoimissa. Jotta työn kuormittavuus  jakautuisi kaikkien hoitajien kesken tasaisesti, näitä paljon apua tarvitsevia on kaikilla hoitajilla saman verran, tai työt tehdään kahden hoitajan voimin, tapauksesta riippuen. Olen saanut hoidettavakseen vain sellaisia potilaita, jotka voivat hoitaa osan aamutoimissa itsenäisesti.

Osastollani on ollut tälläkin viikolla paljon eristyspotilaita. Lääkäri otti minut mukaansa seuraamaan haavanhoitotoimenpidettä, sillä ehdolla ettei hänen tarvitsisi puhua kanssani suomea 😉. Diabetespotilaalla oli jalassaan MRSA virus. En nyt ehkä tässä seikkaperäisesti kuvaile miltä haava ja jalkaterä näyttivät, mutta tarkkaa hommaa putsaamisesta on. Sorbact- nauhaa täälläkin käytetään haavahoidoissa. 

Etukäteen tullessani tänne ajattelin, että erilaisia luontaishoitomenetelmiä käytettäisiin enemmän täällä kuin Suomessa. Niitä en ole kuitenkaan nähnyt käytettävän. Kysyinkin niistä eräältä hoitajalta. Hän kertoi, että sairaalan nykyinen ylilääkäri on lääketieteen "kannattaja" joten lähes kaikkiin sairauksiin käytetään koululääketieteen keinoja, pillerit ja lääkelitkut kehiin. 

Tuntuu hassulta, että nyt se etukäteen niin pitkältä  tuntunut 5 viikon TOP- jakso alkaa kohta olla ohi. Tiistaina meillä on työpäivän lisäksi arviointikeskustelu. Mielenkiinnolla odotan minkälaisen arvioin työskentelystäni saan. 😷. Mitään palautetta työskentelyjakson aikana en ole saanut. 

Jaana valvonnassa😅

Työssäoppimista on ollut nyt neljä viikkoa ja enää pari päivää jäljellä. Aika täällä on mennyt todella nopeasti samoin kun useimmat työpäivät. Olen nähnyt, mitä on saksalainen sairaalatyöstä valvonnasssa. Itse työ ei poikenne suomalaisesta. Sairaanhoitajat ja lääkärit hoitavat vankalla ammattitaidolla vaativaa hoitoa tarvitsevia potilaita ja työ on erikoisosaamista. Oma osuuteni potilashoitoon on siis jäänyt potilaiden siirroissa avustamiseen, petien petaamiseen ja erilaiset pienet hoitajien/lääkärin kanssa tehdyt työt. Varsinainen itsenäinen työskentely potilashoidossa jäi vähiin, vaikka "hyvät huomenet" potilaille ja teen viennin yms. sujuikin hyvin ja yhteisymmärrystä löytyi muutamien sanojen ja elekielen välityksellä. Yksi potilas oli käynyt Ruotsissa, Suomesta ei kukaan juurikaan ollut kiinnostunut😟 Olen pitänyt potilashuoneiden kaapit varustettuna hoitotarvikkeista, vuodevaatteista, ja tehnyt kaikenlaista mitä keksinyt tai pyydetty.

Tutkimuksiin en ole harmikseni päässyt enkä tiedä onko osaston ulkopuolella tehtäviä tutkimuksia potilailla ollut. Osaston ylihoitajalle esitin pyynnön, muuta ainakaan toistaiseksi en ole "tutkimusnälkääni" saanut tyydytettyä. Osastolla tehdään keuhkoröntgentutkimuksia, ultraääniä ja pikalabroja, joissa mm. K, Na, Gluk, Hb, happo-emästasapaino. Näihin tutkimuksiin laitteet  ovat osastolla ja niiden käyttöä olen seurannut, samoin kun EKG:n oottoa.

Päivät valvonnassa käy siis vähiin. Ja loppu häämöttää🏆 - tiistaina on arviointikeskustelu - eiköhön tästä läpi pääsee, niin että kotiin pääsee eikä taritse jäädä enää valvontaan😉! 

👀 👀  Nähtyä, koettua, havaittua neljän viikon aikana.... 😎😎

Olemme kävelleet, busseilleet ja itse autoilleet täällä Thuringerin maakunnassa. Viikonlopun autoilumatkan jälkeen totesimme molemmat, että asumme todella upeassa kaupungissa kun vertaa niihin, joissa viikonloppuna vierailimme. Rakennukset ovat täällä hyvässä kunnossa ja vanhan kaupungin idyllinen tunnelma huokuu kaupungilla liikkuessa. Hevosvankkuritkin kuljettavat täällä turisteja. Weimar on Unescon maailmanperintökohdekaupunki, joten ympäristöä hoidetaan kunniottaen.

Täällä pyöräillään paljon. Rakkaudesta lajiin🚲  (Jaana)  Täällä on  hyvät pyöräilymahdollisuudet, - maastot ja -reitit. Pyöräiljöitä on paljon. Vanhemmat  kuljettavat lapsiaan tarkoilla, kaikenikäisiä polkijoita näkee lapsista aikuisiin. Pyörät ovat hienoja ja pyöräkoritkin, hassuin oli puinen ns.perunakori. Fillarointi täällä jää haaveeksi, sillä yhtään pyörävuokraamoa emme ole täällä nähneet.

Ensivaikutelmamme hintatasosta on nyt muuttunut, kun olemme täällä neljä viikoa asuneet. Hinnat ova jonkin verran huokeampia täällä joissakin tuotteissa kuin Suomessa. Esimerkiksi puolentoista litran kivennäisveden kaupasta saa 0,19 senttillä. Vastaavasti ravintolassa tilattaessa kivennäisvesi on kalliimpaa kuin muut virvokkeet (lue: olut 🍻). Käsityöihmisinä meitä kiinnosti villalankojen hinnat. Ne ovat samanhintaisia tai kalliimpia kuin Suomessa. 

Kaiken kaikkiaan saksalaiset tuotteet ovat edullisia ja niitä täällä suositaan. Paljon tuotteita on säilötty lasipurkkeihin ja pulloihin. Sairaalassakin tarjottavat kivennäisvedet ja mehut on lasipullossa. Yllättävää on useiden tuotteiden myyminen kappalehintaan esim. yksi kurkku maksaa 0,59 senttiä koosta riippumatta. 

Olemme lounastaneet työpaikan ruokalassa henkilökunnan hinnalla 3,40, ulkopuolisille aterian hinta on 5,50. Jotenkin mieleen on tullut " hyvää ei saa halvalla" -ajatus. Tämä ruoka ei ole hellinyt meidän suomalaisia makutottumuksia ,  ja mitä mahtaakaan sanoa suomalainen lautasmalli ja ruokakolmio? Ruokaa laitetaan lautaselle paljon, salaatinlehdet on pienessä kulhossa etikkaliemessä, alkuruokakeitto on kirkas liemi useimmiten ilman sattumia ja suolaa on ruuissa runsaasti mausteena (rakastunut kokki?). Olemme  nyt saaneet uuden ohjeen nakkikeittoon: osta peruna-porkkanapakastepussi, keitä se vahvassa lihaliemessä. Valmiin keittoannoksen päälle laita kokonainen pitkä nakki! Helppoa eikä tarvitse pilkkoa nakkeja.🍵.

Kahviloissa ja ravintoloissa on vain saksankilelisiä ruokalistoja. Tuoteselosteet on vain saksaksi. Opasteet ja ylipäätään kaikki, mitä pitää osata lukea, on saksankielistä. Täältä ei turisti liioin löydä  englanninkielistä tekstiä omasta kotikielestään puhumattakaan! (no sairaalassa toki on tuotteita joissa lukee jopa suomea: kerta-annosperäruiske, leikkaustakki..😂). Täällä voi tunta itsensä siis todella turistiksi! 👣👣

Perjantaina "evakkoon" 🎒

Etukäteen jo tiesimme,että asuntomme oli jo ennen varaustamme vuokrattu yhdeksi yöksi joillekin toisille vieraille. Pakkasimme matkalaukkumme  ja jätimme ne yhdeksi yöksi säilöön majapaikkaamme. Reppuun otimme sen verran vaihtovaatetta ym. että selviäisimme niillä yhden yön reissun. Vuokrasimme auton, pienen mustan Opelin 🚙 ja suuntasimme kohti tuntematonta, hiukan Thelma ja Luise elokuvan tunnelmissa. 

Ajelimme läpi läheisten pikkukylien ja päädyimme Eisenachin kaupungin lähellä sijaitsevaan Wartburgin linnaan. Martti Luther asui linnassa parin vuoden ajan, kääntäen uutta testamenttia saksankielelle. Linna sijaitsi upean korkean vuoren laella. Maisemat alas laaksoon ja läheisiin kyliin olivat henkeäsalpaavan kauniit. Linnassa vierailee paljon turisteja ja osalle vierailijoista se on pyhiinvaelluskohde.

Ilta pimeni ja huomasimme olevamme edelleen ilman majapaikkaa. Katsoimme netistä huokeahkon gasthausin muutaman kymmenen kilometrin päästä. Lähdimme ajamaan autobahnaa pitkin, jotta olisimme ihmisten aikoihin majapaikassa. Moottoritiellä oli tapahtunut onnettomuus ja matkanteko tyssäsikin tuota pikaa jonossa matelemiseen. Perjantai-illan ruuhkassa autoja oli kolmen ajokaistan täydeltä. Katselimme muutaman kilometrin matkaa lähes tunnin. Navigaattori neuvoi meitä majapaikkaan pieneen Breitaun kylään. Kylään saaavuttuamme oli jo säkkipimeää , eikä suunnittelemalle majapaikkaa navigaattorista huolimatta löytynyt. Onneksi jokaisessa kylässä , pienemmissäkin, näyttää oleva useampi gasthaus. Löysimme toisen majapaikan muutaman korttelin päästä. Majatalossa oli meidän lisäksemme yksi vieras. Säkkipimeästä illasta ilmestyneet suomalaiset herättivät kummastusta ja omistajat kyselivätkin meiltä yhtä ja toista. Jutustelun lomassa he tarjosivat pienet pikarilliset yrttilikööriä, joka meidän makunystyröissämme maistui pepsodentilta. Kiitimme kohteliaasti ja  Ihan rättiväsyneinä kömmimme puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan.

Aamupalan jälkeen lähdimme kävelylle kylään, etsimään sitä illalla löytymättä jäänyttä gasthausia. Päivänvalossa se löytyi helposti. Olimme luovuttaneet illalla etsimisen 50 metriä liian aikaisin. 

Kylästä löytyi ihastuttava pieni kirkko. Piipahdimme katsomassa kirkon pihamaata. Kirkosta tuli ulos herrasmies, joka uteliaan näköisenä tervehti meitä. Ei auttanut muuta kuin taas kertoa mistä olemme ja että olimme tulleet ihailemaan pientä kirkko. Ystävällinen herrasmies esitteli meille kirkon ja pääsimme kurkkaamaan ylös kuoroparvelle. Alttaritaulua kirkossa ei ollut lainkaan. Ainoastaan joku käsintehty tekstiili koristi saarnastuolia. Kaunis ja rauhallisen tuntuinen paikka. Kuviakin meillä toivottavasti näistä paikoista on, laitamme niitä  kamerasta blogiin kunhan kotiudumme täältä matkalta. Kotiinpaluu alkaa pikkuhiljaa häämöttää ajatuksissa, tänään kävimme ostamassa junaliput kotimatkalle. Ne ovat täälläkin etukäteen hankittuina huokeammat.

Nyt on sunnuntai-ilta ja Suomi voitti juuri Saksan jääkiekossa. Kiva tunne olla suomalainen ! Upeaa Leijonat upeaa !!!

😄😄

Helatorstai 5.5.2016   Vapaa päivä. Miesten päivä. Merkittävä päivä monella tavoin.

Sää lämpeni, aurinko paistoi, mutta viileä tuuli sai pitämään takin päällä. Hyppäsimme bussiin ja matkasimme Buchenvaldin keskitysleiriin, joka sijaitsee noin 20 km päässä kaupungin keskustasta. Keskityleiri oli toiminnassa vuosina 1937-1945, 11.4. 1945 saakka. 

Alue oli laaja, avara ja se sijaitsee mäen rinteellä. Vankien asuinparakeista oli jäljellä vain kivijalat. Parakkeja on ollut kymmeniä. Leirillä oli lisäksi 136 alaleirejä, jotka sijaitsivat muualla. Leireillä tapettiin, kuoli nälkään tai sairauksiin tai lääketieteellisten kokeiden uhreina 56 000. Vuosien 1937-1945 aikana leireillä oli vangittuna yli 250 000 ihmistä yli viidestäkymmenestä kansallallisuudesta. Muistotaulussa oli maininta myös suomalaiset, Finne. Kun USA:n armeija huhtikuussa 1945 saapui leirille 21 000 vankia vapautettiin, joista oli 900 lapsia ja nuoria.

Rakennuksista jäljellä on vielä jäljellä mm. krematorio, kellari, johon ruumiit varastointiin ennen polttamista, muutama puinen parakki, hevostalli, rautaportit, portinvartijan talo ja iso kivinen rakennus, joka nyt on museona. 

Käynti nostatti pintaan monenlaisia tunteita. Mitä historia kätkeekään sisälleen. Sodan julmuus syyttömiä kohtaan....

Valkovuokot kukki bussipysäkin vierellä. Hiljaisina ja mietteliäinä odottelimme bussia "kotiin" 

😶😶

Tarja : Minulle ei ole nimetty varsinaista työnohjaajaa työssäoppimisjaksolle, johtunee siitä, että työskentelen vain aamuvuorossa. Kuten Suomessakin , on aamuvuoron on täälläkin se työntäyteisempi työvuoro. Aamutoimet, tutkimukset ruokailut ja lääkärinkierrot pitävät työtahdin kiireisenä. Henkilökuntaa on täälläkin aika vähän vuorossaan. Osastoni osastonhoitaja toimii opiskelijavastaavana ja antaa päivittäin minulle työtehtävät. Aamutoimille minulle on nimetty pari potilasta , joiden aamupesuista huolehdin. Potilaat suhtautuvat uteliaan ymmärtäväisesti siihen että saksankielentaitoni on rajallinen.

Keskiviikkona sain tehtäväkseni viedä potilaan toimenpideosastolle maksan biopsiaa varten. Sain jäädä seuraamaan toimenpidettä, joka tehtiin paikallispuudutuksessa. Potilaalle tehtiin ultraäänitutkimus, jonka yhteydessä lääkäri merkitsi potilaan ihoon kohdan josta koepalan nappaava instrumentti työnnetään ihon läpi. Ihoon tehtävä viilto oli todella pieni ja toimenpide kesti tutkimuksineen n. 15 min. Paikallispuudutuksesta johtuen potilas ei tuntenut kipua kuin sen pienen hetken jolloin koepala napattiin. Toimenpiteen jälkeen potilaan tuli maata 5 tunnin ajan kyljellään. Näihin tutkimuksiin katsojaksi pääseminen on todella mielenkiintoista.

Näiden kolmen viikon aikana en ole vielä nähnyt yhtään potilasta käytettävän suihkussa. Lähes kaikissa potilashuoneissa on suihku, mutta potilaat hoitavat aamupesunsa lavuaarin äärellä. Aamupesuun käytetään lavuaarillinen tai pesuvadillinen vettä, kaksi kankaista pesulappua, toinen ylä ja toinen alapesuihin, sekä pieni loraus saippuaa ja kaksi pyyheliinaa. Nämä tarvikkeet potilailla on mukanaan kotoa tullessaan, kuten myös yöpaitakin. Kaikki pukevat päiväksi ylle omat vaatteensa, sairaalapaidassa ovat vain ne potilaat joilla on katetreja tai ovat osastollani pitkäaikaishoidossa.

Pikaisiin " kuulemiin " 😍

Jaana Valvonnassa 😷 2.5->

Kolmas viikko lähti käyntiin ja niin lähti Anenett-ohjaajanikin viiden viikon lomalle! Perjantaina "heitimme" hyvästit ja kiitokset mukavasta kahden viikon työskentelystä "follow me" -tyylillä. Maanantaiaamuna siis jännityksellä odotin kuka tulee sijaiseksi. No ei kukaan, joten alotin päivän rutiininomaisesti kahvin keitolla ja jatkoin päivää kun vanha tekijä...auttelin, katselin ja hommailln kaikenlaista. Päivä meni ihan joutuisasti eikä ollut tekemisen puutetta. Suu tosin oli kuiva, kun ei paljon päivän aikana tarvinnut puhella (kotosalla Tarjan kanssa sitten suut käy senkin edestä!) Kun ei henkilökunta tahdo puhua englantia eikä liioin potilaatkaan, niin puhuminen jää yksittäisiin sanoihin ja elehtelyyn😆. Yksi rouva osastolla on ollut koko täällä työskentelyaikani ja häneen kansaan vaihdamme "kuulumisia" päivittäin. Englantia hänkään ei osaa, mutta yhteisymmärrystä löytyy. Hänellä on paljon sairauksia ja erilaisi pusseja ja letkuja roikkuu ympäri kehoa. Ainakin suolistoavanne ja erilaisia treenipusseja näyttäisi olevan. Yhtenä päivän hän oli istumassa tuolissa ja seuraavana kokeiltiin seisomista, joten toivottavasti hän siitä paranee kotikuntoiseksi.

Herrat poliisimestaritkin olivat yhtenä aamuna osastolla. Yön aikana oli jonkin sortin kriminaali tullut osastolle. Kaksi poliisia istui hänen ovensa ulkopuolella vahdissa. Itse en osannut ko. potilasta pelätä. Menin huoneeseen ja kun hän pyysi juotavaa, tarkistin hoitajalta voinko viedä ja vein lasillisen kivennäisvettä (ehkä hän tarkoitti jotain vähän vahvenpaa?!) Potilas oli kävelevä ja suihkuunkin meni poliisin vahdissa. Hän poistui osastolta saman päivänä. Poistuiko uudelle osastolle kaltereiden taa vaiko vapauteen jäi minulle selviämättä. Jännitystä oli ilmassa!

Osastolla tehdään paljon tutkimuksia, eri alojen lääkärit käyvät,  labroja tehdään yms. Yritän tulevina päivinä selvittää, mitä kaikkea hoitopuolella on. Onnistuuko, jää nähtäväksi .😱 Kerkeääkö kukaan "vihreää" opiskelijaa valaista...

Tiistai 3.5.2016

Kolmas viikko meneillään ja tänään oli se suuri päivä! Oma "premiäärimme" koitti. Paikallinen yhteyshenkilömme koulun opettaja Karsten Pfuhl oli järjestänyt luokalleen noin kaksi tuntia aikaa, jolloin pääsimme esittelemään Suomen koulutusjärjestelmään, omaa koulutustamme ja omaa kouluamme Dilaa sekä kertomaan Suomesta ja tietenkin Lahdesta. 

Aloitimme työpäivämme osastoillamme kello 7 ja puoli 10 siirryimme koululuokkan. Olimme tehneet power-point esityksen etukäteen ja saaneet siihen hyvää materiaalia ja vinkkejä Riikosen Pekalta ja Visangon Arjalta, joten täten suuret kiitokset täältä myös heille! 

Luokassa oli 20 sairaanhoitajaopiskelijaa, jotka olivat iältään 18-20 vuotiaita (kaksi  poikaa ja loput tyttöjä). Aloitimme esityksen itsemme esittelyllä. Sen jälkeen näytimme  power-point esityksen ja YouTube -videon Lahdesta. Oppilaat kuuntelivat tarkkaavaisina, kyselivät paljon ja olivat todella kiinnostuneita. Opettaja Pfuhl tulkkasin välillä saksaksi ja kertoi oppilaille tarkemmin asioita. Esitys oli välillä kolmen kielen sekoitusta, saksaa, suomea ja englantia, mutta se toi mukavan lisän koko esitykseen ja sai luokan välillä nauramaan. Lopuksi syntyi keskustelua koulutuksen, sosiaali- ja terveydenhuolloin eroista sekä myös muista asioista mm. kuinka Suomessa saunotaan ja uidaan niin kesällä kuin talvellakin, yöttömästä yöstä ja kaamoksesta.

Suoriuiduimme päivän ja koko top-jaksosta vaativimmasta tehtävästä hyvin mallikkaasti ja uskomme, että kuulijamme olivat samaa mieltä! 

Päivän kunniaksi kävelimme "kylille" ja söimmen oikein aidot Thuringerin bratwurstit torilta ostettuna. Kouluväki oli ihan ihmeissään, kun emme olleet vielä niitä maistaneet, joten.... Nyt on ja niin olivat hyviä  - olivat kuten tämä päivä! 😄😄

Wappu Weimarissa 🎈🎈

Vapunaatton juhlintaa ei kaupungilla juurikaan huomannut. Ilma lämpeni mukavaksi 🌞ja istuskelimme katukahvilassa kaupungin vilinää katsellen. Ihmisiä oli kenties vähän normaalia enemmän liikkeellä, mutta ilmapalloja ja serpentiiniä ei maisemassa näkynyt eikä hiprakkaita juhlijoita. Ei siis munkkeja ja simaa! 🍹🍣

Kaupat ja tavaratalot olivat auki normaalin lauantai aukiolon mukaan, joten ostoksia pystyi tekemään klo 20.00 saakka.

Vappupäivänä kaupungin keskustan valtasi kirpputoritapahtuma. Keskustassa oli satoja kauppiaita myyntipöytineen myymässä kaikenlaista tavaraa maan ja taivaan väliltä. Vaatteita, antiikkia, kippoa, kuppia, taidetta ja huonekaluja. Aurinkoinen ilma houkutteli paikalle valtavasti väkeä ja välillä tungoksessa oli jo hankala kulkea. 

Meillä oli taskuissamme liput iltapäivän My fair ladyn esitykseen. Kaupungin vanha ja kaunis teatteritalo on remontissa, joten esitykset oli siirretty aavistuksen modernimpaan konserttitaloon kaupungin laidalle. Mennessämme paikalle vähän jännitti, miten katsojat olisivat tilaisuuteen pukeutuneet. Puimme mekin esityksen kunniaksi puhtaat puserot päälle 😉😉 . Hyvin sovimme joukkoon, mitään varsinaista pukukoodia ei näyttänyt olevan. Esitystä säesti iso orkesteri ja näyttelijäkaarti osasi hommansa. Kolmetuntia musikaalissa kului nopeasti. Onneksi tarina oli entuudestaan meille molemmille tuttu, pystyimme hyvin tarinan juonessa mukana. Lavasteet olivat sangen kekseliäät ja ajoittain huvittavatkin johtuen varmasti konserttitalon puitteista ( välillä katosta roikkui pahvinen liikkuva hevosen pää, ruusuja ja korva!) Kulttuurin harrastaminen on täällä paljon huokeampaa kuin Suomessa. Musikaalilipun sai 23,00 eurolla, siis alle kotosuomen puhenäytelmälipun hintaa.

Vappu " pulkassa " arki jatkuu tiistain omaa  " premiääriämme " odotellessa. ✨✨✨

Tarja : Toinen työviikko takana ja osaston rutiinityön alkava pikkuhiljaa hahmottua. Päivät ovat todella kiireisiä, aika kuluu kuin siivillä. Ohjaajinani on toiminut pääasiassa englantia puhuvia sairaanhoidon opiskelijoita. Työhön perehdytys ei ole kenties ollut ihan systemaattista, mutta joka päivä opin jotain uutta. Osastonhoitaja huolehtii osalta että pääsen mukaan tekemään erilaisia tehtäviä.

Tällä viikolla pääsin viemään potilaan gastroskopiaan ja seuraamaan toimenpidettä. Normaalisti potilaita ei nukutetaan gastroskopiaan varten, mutta jostain syystä jota en ymmärtänyt, tämä potilas humautettiin kevyeen uneen. Kurkunpää puudutettiin ja toimenpide voitiin aloittaa. Potilaalle oli tehty aiemmin toimenpide , jossa oli postettu polyyppeja. Tämä gastroskopia  oli seurantakuvaus siitä kuinka paraneminen oli edistynyt. Oli todella mielenkiintoista seurata kameran kulkua ja kuvaa näytöltä. Lääkäriä oli toimenpiteessä avustamassa kaksi mieshoitajaa. Kameran letkua pitkin voitiin myös ruiskuttaa vettä huutelemaan näkyvyyttä paremmaksi. Tohtori otti laitteella myös "valokuvia" seuraamista vaativista paikoista. Kaikenkaikkiaan kuvaus kesti n. 10 minuuttia. Palasimme potilaan kanssa osastolle, jonne hän jäi vielä yöksi seurantaan. Ruuaksi hänelle tarjottiin vain kylmiä sosekeittoja. Hyväksi onnekseni potilas puhui erittäin hyvää englantia , joten jutustelimme Suomesta, ilmastosta ja musiikista siirtyessämme osastolta toiselle. Hän oli käynyt Suomessa useasti työnsä puitteissa, Lahti ja Sibeliustalokin olivat hänelle .

Nyt tätä kirjoittaessani on lauantai, vappuaatto. Lähdemme kaupungille ostoksille ( mm. villalanka on ostoslistalla 😉 kotoa mukaan otetut on jo kudottu ) ja seuraamaan miltä vappuaaton vietto Weimarilaisittain näyttää. Ilma on pitkästä aikaa aurinkoinen, vaikka kovin lämmintä täälläkään ei vielä ole.

Huomenna kaupungin keskustassa on suuri kirpputoritapahtuma, jossa on pakko poiketa. Ostimme teatteriliput huomiselle My fair lady musikaalin, joten kulttuuriakin on vappupäivän ohjelmaan luvassa kirpputorin lisäksi. Valokuvia olemme ottaneet aika lailla, mutta niiden liitämisessä tähän
blogiin on vielä haasteita.

Lopettelee kuitenkin tältä päivältä urheiluselostajamaisella lauseella " Näihin kuviin ja tunnelmiin " 😷

Jaana Valvonnassa 😉 jatkaa...

Toinen työviikko on ohi ja osasto rutiineineen alkaa tulla tutuksi. Aamulla keittelen kaksi kannullista mustaa saksalaista kahvia (hiukka kaipaan kotimaista kunnon Juhla Mokkaa) ja  siistin henkilökunnan ja potilaskeittiön. Työpäivään kuuluu puolen tunnin aamiaistauko, jonka hoitajat pitävät noin 9.30-10.30 välillä. Sen jälkeen alan "fill in and clean up "potilashuoneita eli täytän kaappeja (vuodevaatteet, pyyhkeet, hoitotarvikkeet-> suomalaista tekstiä löytyy! ) ja desinfiointiaineella pyyhin pöytiä yms. Osastolla työskentelevät hoitajat ovat sairaanhoitajia (Saksassahan ei varsinaista lähihoitajakoulutusta ole) ja oma osuuteni hoitotyöhön täällä jäänee avustamiseen potilaiden käännöissä ja perushoitotilanteissa. Valvontaosastolla työ vaatii erikoisosaamista. Ihmeellistä on kuinka paljon letkua, piuhaa, lääkeainetta ja laitetta yms. voidaan potilaaseen laittaa ja  kuinka monesta erilaisesta laitteesta voidaan elintoimintoja seurata. 

Täällä mietin, että olisi ollut suuresti apua, jos olisi Suomessa saanut jo kokemusta sairaalamaailmasta "hoitajan" silmin. Kotimaan työharjottelussa palvelutaloissa eivät oikein vastaa tätä maailmaa, mutta uteliaana seuraan tapahtumia ja yritän nähdä ja kuulla kaikenlaista. Saksan kieltä kuulee! Puhekieli on nopeaa ja joskus yllättävän kovaäänistäkin. Ymmärtääkseni täällä puhutaan Thuringen-alueen murretta (kuka savolainen ymmärtää Rauman murretta !?) joten... englannin kieltä ei kuule eli kommunikointi sujuu edelleen monen kielen sekoituksella😅. Yksi hassu väärin käsitys sattui: hoitaja kysyi annoinko potilaalle kolme teemukillista. Ymmärsin, että minun pitää hakea hänelle kolme teemukillista. Kipitin hakemaan (ja ihmettelin mielessäni, että paljompa potilas juo) ja  kun tulin takaisin hoitaja alkoi nauraa - kysymys teemukeista liittyi nestelistamerkintään, ei uusiin haettaviin kupillisiin!😂. 

Onkohan Suomen potilashuoneissa sekä miehiä että naisia samassa huoneissa? Täällä valvontaosastolla on. Pötköttelevät omissa sängyissään eikä väliverhoja ole missään huoneissa Joissakin hoitotilanteesta käytetään välisermejä. Tosin osastolla olevat potilaatkin ovat sen kuntoisia, etteivät välttämättä ymmärrä, mitä ympärillä tapahtuu. Intimiteettisuoja kuitenkin askarruttaa...jos itse joutuisin potilaaksi😳

Lääkehoito ei tunnu olevan niin valvottua eikä tiukkaa kun Suomessa. Pussijakeluna tulee lääkkeitä, mutta niitä löytyy myös lääkekaapista kunhan vaan avaa oven. Pöydiltä saattaa löytyä avaamattomia lääkepusseja ja ihmetyttää minne ne ovat menossa tai mistä tulossa.

Pesujen tekeminen kangasräteillä ja pyöreällä metallipesuvadilla on "taiteenlaji". On tarkoin muistettava pesujärjestys...minä käyttäisin hanskoja pesussa. Joillekin näyttää sopivan pyllyn pesukin ilman hanskoja-ehkä ne vain unohtui...Ison hädän tullessa potilaalle viedään alusastiat,  "kakkakattila" joka muistuttaa korkeareunasta suomalaista kannullista paistinpannua. Lyhyen lähihoitajatyöharjotteluni aikana en ole näihin kattiloihin kotimaassa törmännyt. Paljon on siis vielä opittavaa ja ihmeteltävää!👍👀

Ihmeellinen on tämä valvontamaailma! 

Edessä on Vappu viikonloppu🎈👯. Mitä ihmettä se tuokaan tullessaan...siitä ensi viikolla. 

 🎉 HYVÄÄ VAPPUA  TEILLE  KAIKILLE,🎈

Tarja : Aseptiikasta osastollani ollaan tarkkoja. Hanskoja vaihdetaan ja käsidesiä kuluu aivan kuten oppikirjoissa ja oppitunneilla on opetettu. Eristyspotilaiden kanssa työskennellessä noudatetaan pukeutumis ym. ohjeita todella tarkasti.

Osastonhoitaja laatii työvuorolistat . Toiveita vapaapäivistä voi esittää ja niitä toteutetaan mahdollisuuksien mukaan. Suomessa käytössä olevaa autonomista työvuorojen suunnittelua täällä ei tunneta. Työvuorolistoista käydään vähemmän kahvipöytäkeskusteluja kuin meillä kotimaassa. Kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä saamiinsa työvuorolistoihin.Työvuorot tällä osastolla alkavat klo 6.00 . Aamulla on ensin puolen tunnin raportti yövuorolaisilta ja sitte aamutoimet käynnistyvät . 

Vuodepotilaiden aamupesuja varten hoitaja ottaa lämmintä vettä metallivatiin ja vie sen potilaan vuodepöydälle. Mikäli potilaalla on mukanaan omat saippuat , käytetään sitä ja peseminen hoidetaan kankaisilla pesulapuilla. Aseptinen työjärjestys on tärkeää, en ole nähnyt , että vettä olisi vaihdettu pesun aikana. Potilashuoneissa ei ole vuotaiden välissä verhoja kuten meillä, vaan halutessaan kaikki huoneen asukaat voivat seurata mitä kulloinkin tehdään. Tämä kummastutti minua , jäin kaipaamaan intimiteettisuojaa.

Sänkyjen säätämiseen kanssa hapuilen vieläkin, vipuja on aikakin neljässä kohdassa, sähkösänkyjä osastollani ei ole.

Kävelimme kaupungin keskustassa Jaanan kanssa nettikahvila etsimässä, kun huomasimme erään mieshenkilön vilkuttavat meille ilosesti sähkömoponsa ratin takaa. Eihän meitä täällä kukaan tunne ??? Mies olikin osastollani samana päivänä kotiutettu potilas. Vaihdoimme muutaman sanan englannin ja saksankielen sekoituksella ja toivotimme hänelle hyvää jatkoa. Mukavaa , että "ulkomaalaisvahvistus"oli jäänyt hänelle mieleen. Olemme kieltämättä aika erikoisia tapauksia täällä, saksalaisten hoitajien keskuudessa. Maahanmuuttaja hoitajia täällä ei juuri näe. Työyhteisö ei ole yhtä monikulttuurinen kuin Suomessa. Eräs potilas esitteli minut puolisolleen ; tässä on se englantia puhuva hoitajaopiskelija. Nähtävyyksiä Suomesta siis 😄

Toukokuun alussa pääsemme pitämään sairaanhoitajakoulun opiskelijoille esitelmää Suomen koulutusjärjestelmässä, Dilasta, Lahdesta ja Suomesta. Odotamme esiintymistä innolla, nyt jo unettomia öitä asian tiimoilta. 

Vähän säästäkin, oletimme tulevamme keskelle kesään, mutta ihan niin ei käynytkään. Luonto on kyllä vihreää ja kukat kukkivat, mutta ilma on kylmä . Tänään aamulla satoi räntää. Pari kertaa olemme voineet juoda kahvia asuntomme takapihalla, että kesää odotellessa...... 😉😉

Viikonloppu käytettiin kaupunkiin tutustumiseen ja nettikahviloiden etsimiseen. Kaupunki on vanha ja kaunis,  Suuria upeita rakennuksia  on kaikkialla, toinen toistaan kauniimpia ja koristeellisempia. Isoja puita, värikkäitä pensaita, kukkia kasvaa joka puolella. Pihat on hyvin hoidettuja ja täynnä vihreyttä. Puistoja on paljon ja varmasti kun sää lämpenee, ne on picnic-ihmisiä täynnä. Torilta on mahdollisuus lähteä kaupunkikierrokselle  vossikan kyydillä. Ainakin neljä eri upeaa vankkuria nähtiin. Kauniiiden talojen joukosta löytyi myös muutama korkea kerrostalo, jotka muistuttanevat omalla tavallaan kaupungin menneisyydestä: kymmenkerroksisen talon huoneistoissa oli erittäin hyvä tuultetus kun ikkunat olivat osin rikki. Missä käytössä se tänä päivänä on, jäi vielä arvoitukseksi.

Toimivien nettikahviloiden etsintä ei tuottanut tulosta. Astuimme sisälle ensimmäiseen ja saman tien ulos. Tupakointikielto ei varmaan ulotu tänne saakka, sillä kahvilan ilma oli sinisenä savusta emmekä kaivanneet passiivista tupakointia. Toinen kahvilakin löytyi ja sen oli löytänyt moni muukin! Ei ollut sijaa meille - seisomapaikoille ei jääty. Kolmas paikka olikin isolla mainostettu Wifi free viihtyisännäköinen leipomokahvila ja hihkuimme, että no nyt! Saimme tiskiltä salasanan - aikaa oli 30 min- ja kuinka sitten kävikään. Ei auennut wifi ei iPadissa eikä kahdessa Lumiassa. Koto-Suomessa olemme ymmärtäneet, että free Wifi tarkoittaa yhteyttä, jota saa käyttää veloituksetta, mutta olemme kai ymmärtäneet väärin. Se kai tarkoittaakin, että alue on täysin vapaata ilman minkäänlaisia tiedonsiirtoyhteyksiä. Ei meillä työpaikallakaan ole Ilmaista Wifiä eikä asunnolla, joten hiukka päänvaivaa on tuottanut pakollisten kirjallisten töiden tuottaminen.

Mukavaa täällä on. Asunto on hyvässä paikassa Klinikan vieressä ja matka kaupungin keskustaan menee kävellen parissakymmenessä minuutissa.  Sään lämpeämistä toivotaan. Viikonloppuna oli viileää ja sateista. Välillä satoi vettä ja välillä lunta - siis kotoisaa! Aloitamme reippaasti uuden työviikon ja tarinamme jatkuu....
😄😄

Tarja gastroenterologisella osastolla :
Ensimmäinen työviikko Saksassa on takana.
Työpäivien jälkeen olen ollut aika väsynyt. Omat ajatukset pyörivät
suomeksi, ohjaajan kanssa puhun pääasiassa englantia ja yritän ymmärtää
ympärillä puhuttavaa saksaa. Työskentelen gastroenterologisella osastolla.
Potilashuoneita osastolla on parikymmentä, tarpeen ja tilanteiden mukaan ne
ovat 1-3 hengen huoneita. Osastolla on lisäksi kaksi yhdenhengen huonetta
eristyspotilaita varten. Osa potilaista viipyy osastolla tutkimuksissa ja
hoidoissa useamman päivän. Toiset pistäytyvät päiväsiltään
gastroskopiassa tai kolonoskopiassa.
Osaston päivärytmi muistuttaa suurelta osaltaan suomalaisen sairaalan
päivärytmiä. Hoitotoimet ja ruokailut rytmittävät päivän. Lounaan
jälkeen osastolla on "hiljainen" aika, jolloin potilaat voivat levätä.
Vierailijat ovat tervetulleita osastolle heti aamulla tai sitten lepoajan
jälkeen iltapäivällä.
Aterioiden suhteen potilaille annetaan enemmän valinnanvaraa kuin Suomalaisissa
sairaaloissa. Aamiaiselle voi valita puuroa, leipää, jugurttia tai kiisseliä.
Juomaksi kahvia tai teetä. Teetä onkin joka aamu tarjolla 7 eri makua; mm.
Yrttiteetä, mustaa teetä, kamomilla teetä ja vihreää teetä. Yrttinen
tuntuu olevan potilaiden suosiossa. Potilaat voivat valita neljästä eri
lounas vaihtoehdosta mieluisensa. Osastolla käy päivittäin ruokailusta
vastaava henkilö , kysymässä potilailta seuraavan tai parin seuraavan
päivän ruokatorven. Ne kirjataan pieneen kannettavaa tietokonetta
muistuttavaan laitteeseen.
Sängyt pedataan osastollamme kuten meillä Suomessakin, nostolakanoita ei
osastolleni ole käytössä. Näyttää siltä, että saksalaiset suosivat
suuria päänalustyynytjä. Sekä sairaalassa että majoituspaikassamme tyynyt
ovat kaksi kertaa suurempia kuin meillä käytössä olevat. Tosin suurin osa
potilaista pystyy itse vaihtamaan asentoaan sängyssä. Hoitajat nostavat
tarvittaessa polvitaipeista ja olkapäistä alustaen.
Potilaat käyttävät osastolla pääasiassa omia vaatteitaan. Varsinaisia
sairaalavaatteista on osastollani käytössä ainoastaan valkoinen,
sinikukallinen avopaikasta. Niitä on kahta kokoa, normaali ja SUURI.
Palaan pian!


Jaana Valvonnassa😉
Ensimmäinen työviikko on onnellisesti ohi. Sain ohaajakseni Krankenpleghelerferin Annetten, jonka työtehtävät ovat hyvin monipuolisia. Työnkuva vastannee Suomessa sairaala-apulaisen, lähihoitajan, osastoavustajan ja lähetin työtehtävien yhdistelmää. Työtä on paljon ja koko ajan kuuluu "apukutsuja" johonkin päin: autetaan potilashoidossa, viedään näytteitä laboratorion, hoidetaan potilaiden asioita, puhdistetaan huoneita yms. Päivä alkaa henkilökunnan ja potilaiden kahvihuoneen siistimisellä ja kahvinkeitolla. Sen jälkeen aletaan siistiä kaikkia potilashuoneita ja täydentämään huoneiden varustusta (tekstiilit, hoitotarvikkeet, lääkkeet yms) ja aina välissä avustetaan hoitajia.
Valvontaosastolla on 8 potilashuonetta, joissa on  1-2 potilasta. Yksi huone on dialyysipotilaille. Infektiohuoneita on tarpeen mukaan ja tällä viikolla niitä oli kaksi. Ovessa lukee  "Infektionsrisiko". Suojavaatteita (paketissa luki ihan selvällä Suomen kielellä leikkaustakki! ) käsineitä ja käsidesiä osastolla käytetään hyvin. Käsihygienia  näyttää olevan jokaisella hyvin hallussa, niinkuin muutenkin aseptiikka. Osastolla on siistiä ja puhdasta. Ihmetystä tosin herättää kankaisten pesulappujen ja pesuvatien käyttö. Vaatteina potilailla on avopaidat enkä yhtään pöksyjä ole nähnyt. Ensivaikutelma on, ettei intimiteettisuoja täällä ole läheskään yhtä "tiukka" kuin meillä kotimaassa.
Valvontaosasto vastannee Suomen valvontaosastolla. Potilaat viipyvät siellä tarpeen mukaan vain jonkin hetken tai päivän ja siirtyvät erikoisosastoille tai joskus lähtevät viimeiselle matkalle, exitus, niinkuin perjantaina kävi. Hoitajilla on keskimäärin yksi/huone. Osastolla käy paljon eri lääkäreitä ja potilaat vaihtuvat. Tuntuu, että koko ajan joku tulee ja menee ja huoneita siistitään. Osaston ovet ovat tunnuksilla avattavissa, joten ulkopuolisia ei osastolle pääse.
Osastolla on nykyaikaiset hyvin toimivat sängyt, paljon erilaisia valvontalaitteita, monitoreja ym. joihin toivon pääseväni jossakin vaiheessa tutustumaan. Trakeastomian näin heti ensimmäisenä päivänä ja olin ihan "aitiopaikalla" seuraamassa kameran käyttöä ja toimenpidettä. Se oli hyvin mielenkiintonen kokoemus.
Kommunikointi sujuu englannin, saksan, suomen ja elekielen sekoituksella. Hymynaamalla täällä edetään vaikka osastolla hoitajat eivät joko osaa tai eivät halua puhua englantia, mutta hyvin olen selvinnyt eikä mitään suurempia kielikommelluksia ole syntynyt. OhjaajaniAnnett opiskelee englannin kieltä- viidettä kuukautta itseopiskeluna - mutta hyvin me olemme toimeen tulleet ja toisiamme ymmärtäeet ja opettaneet. Saksan kieli kuulostaa minulle ihan samalta kuin suomen kieli hänelle!!!

Maanantaina 18.4. starttasimme aamutuimaan Lahdesta Jaanan tyttären kyydittämänä kohti Seutulaa. Kevyet laukut olivat yön aikana muuttuneet painaviksi: viiden viikon matkalle ei riittänytkään vain muutama paita ja pöksyt!

Lento lähti aikataulussaan ja laskeuduimme Berliinin Tegelin kentälle ajallaan. Matkalaukut pyörivät liukuhihnalla jo ennen kuin itse sinne ehdimme. Lentokentältä matka jatkui paikallisbussilla Berliinin päärautiteasemalle (Hauptbahnhof). Rautatieasema on valtavan kokoinen neljäkerroksinen lasirakennus, Asemarakennuksen suuruudesta huolimatta meillä oli pian junaliput taskussamme ja matka jatkui IC-junalla kohti Weimaria. Matka kesti kaksi ja puolituntia. Leizigissä vaihdoimme paikallisjunaan. Kevät on jo paljon pidemmälle kuin Suomessa. Puissa on lehtiä, kukat ja pensaat kukkivat ja ruoho on vihreää, vaikka ilma onkin yhtä viileää kuin Suomessa.  Junamatka tuntui ajoittain samalta kuin Suomessa matkustaessa: peltoaukeamaa, havumetsää, maisema näytti kotoisalta - viinitarhat, linnat ja erilaiset rakennukset palajastivat kulkevamme Saksan mailla. Weimariin saavuimme ilta kuuden maissa.

Meitä oli vastassa Klinikan yhteyshenkilömme anatomian ja psykologian opettaja Karsten Pfuhl. Saimme häneltä hyvän ensiopastuksen Weimarin vanhaan kaupunkiin ja autokyydin majapaikkaamme, mikä sijaitsikin aivan työpaikkamme lähellä, noin viidenkymmenen metrin päässä Klinikasta. Olemme vuokranneet pienen asunnon erään perheen paritalon kellarikerroksesta. Ystävällinen talon emäntä otti meidät sydämellisesti vastaan,

Ensimmäinen työpäivä sisälsi paljon erilasten sopimuspapreiden käsittelemistä ja yhteisten "pelisääntöjen" sopimista. Tutuistuimme suureen labyrinttimaiseen sairaalaan yhteyshenkilömme Herr Pfuhlin kanssa. Kättelimme ja esittäydyimme lukuisilla henkilöille. Joukossa oli suuria ja pienempiä johtajia, ammattiyhdistysväkeä, hoitajia, opettajia ja oppilaita. Johtava lääkärikin pysäytti meidät, kätteli ja vaihtoi muutaman sanan kun huomasi uusia kasvoja. Meidän otettiin vastaan ystävällisesti ja kaikki tapaammamme henkilöt toivottivat meidät iloisesti tervetulleiksi.

Työssäoppimispaikat oli suunniteltu etukäteen. Tarja työskentelee gastro-enterologisella osastolla ja Jaana Intensivstation (ITS) eli valvontaosastolla. Harjoittelusta lisää myöhemmin.

Valokuvia on otettu, mutta yllätykseksemme Wifi-yhteydet eivät tällä olekkaan ihan yhtä helposti saatavilla kuin kotimaassa. Sairaalassa eikä asunnollamme ole ollenkaan Wifi-yhteyksiä.

Lähin ilmainen Wifi löytynee paikallisessta MC Donaldsista, sen logo näkyy Klinikan pihalle saakka.

Ensivaikutelma Saksan edullista hintatasosta meitä nyt vähän arveleuttaa. Paikallisen marketin elintarvikkeet ainakin ovat hinnaltaan täysin samaa luokkaa kuin Suomessa. Muissa kaupoissa ei vielä ole ehditty käydä, mutta tulevana viikonloppuna on tarkoituksemme tutustua kaupunkiin ja kauppojen tarjontaan ja hintatasoon.

TOP Saksassa lähestyy  - 18.4 - 20.5. 2016  Tarja ja Jaana / Dila Lahti/lähihoitajaopiskelijat

Laukut on pakattu ja huomenna puolelta päivin lähdemme " lentoon" kohti Saksaa ja Weimaria. Edessä on kuukauden mittainen työssäoppimisjakso Saksassa, Weimarin kaupungissa, Klinikalla: Klinikum Weimar - Sophien und Hufeland. Mitä kaikkea tämä meille suuri mahdollisuus tuo tuollessan- jännityksellä odotamme ja lisää paikan päältä kerromme.