Maanantaina 18.4. starttasimme aamutuimaan Lahdesta Jaanan tyttären kyydittämänä kohti Seutulaa. Kevyet laukut olivat yön aikana muuttuneet painaviksi: viiden viikon matkalle ei riittänytkään vain muutama paita ja pöksyt!

Lento lähti aikataulussaan ja laskeuduimme Berliinin Tegelin kentälle ajallaan. Matkalaukut pyörivät liukuhihnalla jo ennen kuin itse sinne ehdimme. Lentokentältä matka jatkui paikallisbussilla Berliinin päärautiteasemalle (Hauptbahnhof). Rautatieasema on valtavan kokoinen neljäkerroksinen lasirakennus, Asemarakennuksen suuruudesta huolimatta meillä oli pian junaliput taskussamme ja matka jatkui IC-junalla kohti Weimaria. Matka kesti kaksi ja puolituntia. Leizigissä vaihdoimme paikallisjunaan. Kevät on jo paljon pidemmälle kuin Suomessa. Puissa on lehtiä, kukat ja pensaat kukkivat ja ruoho on vihreää, vaikka ilma onkin yhtä viileää kuin Suomessa.  Junamatka tuntui ajoittain samalta kuin Suomessa matkustaessa: peltoaukeamaa, havumetsää, maisema näytti kotoisalta - viinitarhat, linnat ja erilaiset rakennukset palajastivat kulkevamme Saksan mailla. Weimariin saavuimme ilta kuuden maissa.

Meitä oli vastassa Klinikan yhteyshenkilömme anatomian ja psykologian opettaja Karsten Pfuhl. Saimme häneltä hyvän ensiopastuksen Weimarin vanhaan kaupunkiin ja autokyydin majapaikkaamme, mikä sijaitsikin aivan työpaikkamme lähellä, noin viidenkymmenen metrin päässä Klinikasta. Olemme vuokranneet pienen asunnon erään perheen paritalon kellarikerroksesta. Ystävällinen talon emäntä otti meidät sydämellisesti vastaan,

Ensimmäinen työpäivä sisälsi paljon erilasten sopimuspapreiden käsittelemistä ja yhteisten "pelisääntöjen" sopimista. Tutuistuimme suureen labyrinttimaiseen sairaalaan yhteyshenkilömme Herr Pfuhlin kanssa. Kättelimme ja esittäydyimme lukuisilla henkilöille. Joukossa oli suuria ja pienempiä johtajia, ammattiyhdistysväkeä, hoitajia, opettajia ja oppilaita. Johtava lääkärikin pysäytti meidät, kätteli ja vaihtoi muutaman sanan kun huomasi uusia kasvoja. Meidän otettiin vastaan ystävällisesti ja kaikki tapaammamme henkilöt toivottivat meidät iloisesti tervetulleiksi.

Työssäoppimispaikat oli suunniteltu etukäteen. Tarja työskentelee gastro-enterologisella osastolla ja Jaana Intensivstation (ITS) eli valvontaosastolla. Harjoittelusta lisää myöhemmin.

Valokuvia on otettu, mutta yllätykseksemme Wifi-yhteydet eivät tällä olekkaan ihan yhtä helposti saatavilla kuin kotimaassa. Sairaalassa eikä asunnollamme ole ollenkaan Wifi-yhteyksiä.

Lähin ilmainen Wifi löytynee paikallisessta MC Donaldsista, sen logo näkyy Klinikan pihalle saakka.

Ensivaikutelma Saksan edullista hintatasosta meitä nyt vähän arveleuttaa. Paikallisen marketin elintarvikkeet ainakin ovat hinnaltaan täysin samaa luokkaa kuin Suomessa. Muissa kaupoissa ei vielä ole ehditty käydä, mutta tulevana viikonloppuna on tarkoituksemme tutustua kaupunkiin ja kauppojen tarjontaan ja hintatasoon.