Tarja : Toinen työviikko takana ja osaston rutiinityön alkava pikkuhiljaa hahmottua. Päivät ovat todella kiireisiä, aika kuluu kuin siivillä. Ohjaajinani on toiminut pääasiassa englantia puhuvia sairaanhoidon opiskelijoita. Työhön perehdytys ei ole kenties ollut ihan systemaattista, mutta joka päivä opin jotain uutta. Osastonhoitaja huolehtii osalta että pääsen mukaan tekemään erilaisia tehtäviä.

Tällä viikolla pääsin viemään potilaan gastroskopiaan ja seuraamaan toimenpidettä. Normaalisti potilaita ei nukutetaan gastroskopiaan varten, mutta jostain syystä jota en ymmärtänyt, tämä potilas humautettiin kevyeen uneen. Kurkunpää puudutettiin ja toimenpide voitiin aloittaa. Potilaalle oli tehty aiemmin toimenpide , jossa oli postettu polyyppeja. Tämä gastroskopia  oli seurantakuvaus siitä kuinka paraneminen oli edistynyt. Oli todella mielenkiintoista seurata kameran kulkua ja kuvaa näytöltä. Lääkäriä oli toimenpiteessä avustamassa kaksi mieshoitajaa. Kameran letkua pitkin voitiin myös ruiskuttaa vettä huutelemaan näkyvyyttä paremmaksi. Tohtori otti laitteella myös "valokuvia" seuraamista vaativista paikoista. Kaikenkaikkiaan kuvaus kesti n. 10 minuuttia. Palasimme potilaan kanssa osastolle, jonne hän jäi vielä yöksi seurantaan. Ruuaksi hänelle tarjottiin vain kylmiä sosekeittoja. Hyväksi onnekseni potilas puhui erittäin hyvää englantia , joten jutustelimme Suomesta, ilmastosta ja musiikista siirtyessämme osastolta toiselle. Hän oli käynyt Suomessa useasti työnsä puitteissa, Lahti ja Sibeliustalokin olivat hänelle .

Nyt tätä kirjoittaessani on lauantai, vappuaatto. Lähdemme kaupungille ostoksille ( mm. villalanka on ostoslistalla 😉 kotoa mukaan otetut on jo kudottu ) ja seuraamaan miltä vappuaaton vietto Weimarilaisittain näyttää. Ilma on pitkästä aikaa aurinkoinen, vaikka kovin lämmintä täälläkään ei vielä ole.

Huomenna kaupungin keskustassa on suuri kirpputoritapahtuma, jossa on pakko poiketa. Ostimme teatteriliput huomiselle My fair lady musikaalin, joten kulttuuriakin on vappupäivän ohjelmaan luvassa kirpputorin lisäksi. Valokuvia olemme ottaneet aika lailla, mutta niiden liitämisessä tähän
blogiin on vielä haasteita.

Lopettelee kuitenkin tältä päivältä urheiluselostajamaisella lauseella " Näihin kuviin ja tunnelmiin " 😷

Jaana Valvonnassa 😉 jatkaa...

Toinen työviikko on ohi ja osasto rutiineineen alkaa tulla tutuksi. Aamulla keittelen kaksi kannullista mustaa saksalaista kahvia (hiukka kaipaan kotimaista kunnon Juhla Mokkaa) ja  siistin henkilökunnan ja potilaskeittiön. Työpäivään kuuluu puolen tunnin aamiaistauko, jonka hoitajat pitävät noin 9.30-10.30 välillä. Sen jälkeen alan "fill in and clean up "potilashuoneita eli täytän kaappeja (vuodevaatteet, pyyhkeet, hoitotarvikkeet-> suomalaista tekstiä löytyy! ) ja desinfiointiaineella pyyhin pöytiä yms. Osastolla työskentelevät hoitajat ovat sairaanhoitajia (Saksassahan ei varsinaista lähihoitajakoulutusta ole) ja oma osuuteni hoitotyöhön täällä jäänee avustamiseen potilaiden käännöissä ja perushoitotilanteissa. Valvontaosastolla työ vaatii erikoisosaamista. Ihmeellistä on kuinka paljon letkua, piuhaa, lääkeainetta ja laitetta yms. voidaan potilaaseen laittaa ja  kuinka monesta erilaisesta laitteesta voidaan elintoimintoja seurata. 

Täällä mietin, että olisi ollut suuresti apua, jos olisi Suomessa saanut jo kokemusta sairaalamaailmasta "hoitajan" silmin. Kotimaan työharjottelussa palvelutaloissa eivät oikein vastaa tätä maailmaa, mutta uteliaana seuraan tapahtumia ja yritän nähdä ja kuulla kaikenlaista. Saksan kieltä kuulee! Puhekieli on nopeaa ja joskus yllättävän kovaäänistäkin. Ymmärtääkseni täällä puhutaan Thuringen-alueen murretta (kuka savolainen ymmärtää Rauman murretta !?) joten... englannin kieltä ei kuule eli kommunikointi sujuu edelleen monen kielen sekoituksella😅. Yksi hassu väärin käsitys sattui: hoitaja kysyi annoinko potilaalle kolme teemukillista. Ymmärsin, että minun pitää hakea hänelle kolme teemukillista. Kipitin hakemaan (ja ihmettelin mielessäni, että paljompa potilas juo) ja  kun tulin takaisin hoitaja alkoi nauraa - kysymys teemukeista liittyi nestelistamerkintään, ei uusiin haettaviin kupillisiin!😂. 

Onkohan Suomen potilashuoneissa sekä miehiä että naisia samassa huoneissa? Täällä valvontaosastolla on. Pötköttelevät omissa sängyissään eikä väliverhoja ole missään huoneissa Joissakin hoitotilanteesta käytetään välisermejä. Tosin osastolla olevat potilaatkin ovat sen kuntoisia, etteivät välttämättä ymmärrä, mitä ympärillä tapahtuu. Intimiteettisuoja kuitenkin askarruttaa...jos itse joutuisin potilaaksi😳

Lääkehoito ei tunnu olevan niin valvottua eikä tiukkaa kun Suomessa. Pussijakeluna tulee lääkkeitä, mutta niitä löytyy myös lääkekaapista kunhan vaan avaa oven. Pöydiltä saattaa löytyä avaamattomia lääkepusseja ja ihmetyttää minne ne ovat menossa tai mistä tulossa.

Pesujen tekeminen kangasräteillä ja pyöreällä metallipesuvadilla on "taiteenlaji". On tarkoin muistettava pesujärjestys...minä käyttäisin hanskoja pesussa. Joillekin näyttää sopivan pyllyn pesukin ilman hanskoja-ehkä ne vain unohtui...Ison hädän tullessa potilaalle viedään alusastiat,  "kakkakattila" joka muistuttaa korkeareunasta suomalaista kannullista paistinpannua. Lyhyen lähihoitajatyöharjotteluni aikana en ole näihin kattiloihin kotimaassa törmännyt. Paljon on siis vielä opittavaa ja ihmeteltävää!👍👀

Ihmeellinen on tämä valvontamaailma! 

Edessä on Vappu viikonloppu🎈👯. Mitä ihmettä se tuokaan tullessaan...siitä ensi viikolla. 

 🎉 HYVÄÄ VAPPUA  TEILLE  KAIKILLE,🎈

Tarja : Aseptiikasta osastollani ollaan tarkkoja. Hanskoja vaihdetaan ja käsidesiä kuluu aivan kuten oppikirjoissa ja oppitunneilla on opetettu. Eristyspotilaiden kanssa työskennellessä noudatetaan pukeutumis ym. ohjeita todella tarkasti.

Osastonhoitaja laatii työvuorolistat . Toiveita vapaapäivistä voi esittää ja niitä toteutetaan mahdollisuuksien mukaan. Suomessa käytössä olevaa autonomista työvuorojen suunnittelua täällä ei tunneta. Työvuorolistoista käydään vähemmän kahvipöytäkeskusteluja kuin meillä kotimaassa. Kaikki tuntuvat olevan tyytyväisiä saamiinsa työvuorolistoihin.Työvuorot tällä osastolla alkavat klo 6.00 . Aamulla on ensin puolen tunnin raportti yövuorolaisilta ja sitte aamutoimet käynnistyvät . 

Vuodepotilaiden aamupesuja varten hoitaja ottaa lämmintä vettä metallivatiin ja vie sen potilaan vuodepöydälle. Mikäli potilaalla on mukanaan omat saippuat , käytetään sitä ja peseminen hoidetaan kankaisilla pesulapuilla. Aseptinen työjärjestys on tärkeää, en ole nähnyt , että vettä olisi vaihdettu pesun aikana. Potilashuoneissa ei ole vuotaiden välissä verhoja kuten meillä, vaan halutessaan kaikki huoneen asukaat voivat seurata mitä kulloinkin tehdään. Tämä kummastutti minua , jäin kaipaamaan intimiteettisuojaa.

Sänkyjen säätämiseen kanssa hapuilen vieläkin, vipuja on aikakin neljässä kohdassa, sähkösänkyjä osastollani ei ole.

Kävelimme kaupungin keskustassa Jaanan kanssa nettikahvila etsimässä, kun huomasimme erään mieshenkilön vilkuttavat meille ilosesti sähkömoponsa ratin takaa. Eihän meitä täällä kukaan tunne ??? Mies olikin osastollani samana päivänä kotiutettu potilas. Vaihdoimme muutaman sanan englannin ja saksankielen sekoituksella ja toivotimme hänelle hyvää jatkoa. Mukavaa , että "ulkomaalaisvahvistus"oli jäänyt hänelle mieleen. Olemme kieltämättä aika erikoisia tapauksia täällä, saksalaisten hoitajien keskuudessa. Maahanmuuttaja hoitajia täällä ei juuri näe. Työyhteisö ei ole yhtä monikulttuurinen kuin Suomessa. Eräs potilas esitteli minut puolisolleen ; tässä on se englantia puhuva hoitajaopiskelija. Nähtävyyksiä Suomesta siis 😄

Toukokuun alussa pääsemme pitämään sairaanhoitajakoulun opiskelijoille esitelmää Suomen koulutusjärjestelmässä, Dilasta, Lahdesta ja Suomesta. Odotamme esiintymistä innolla, nyt jo unettomia öitä asian tiimoilta. 

Vähän säästäkin, oletimme tulevamme keskelle kesään, mutta ihan niin ei käynytkään. Luonto on kyllä vihreää ja kukat kukkivat, mutta ilma on kylmä . Tänään aamulla satoi räntää. Pari kertaa olemme voineet juoda kahvia asuntomme takapihalla, että kesää odotellessa...... 😉😉

Viikonloppu käytettiin kaupunkiin tutustumiseen ja nettikahviloiden etsimiseen. Kaupunki on vanha ja kaunis,  Suuria upeita rakennuksia  on kaikkialla, toinen toistaan kauniimpia ja koristeellisempia. Isoja puita, värikkäitä pensaita, kukkia kasvaa joka puolella. Pihat on hyvin hoidettuja ja täynnä vihreyttä. Puistoja on paljon ja varmasti kun sää lämpenee, ne on picnic-ihmisiä täynnä. Torilta on mahdollisuus lähteä kaupunkikierrokselle  vossikan kyydillä. Ainakin neljä eri upeaa vankkuria nähtiin. Kauniiiden talojen joukosta löytyi myös muutama korkea kerrostalo, jotka muistuttanevat omalla tavallaan kaupungin menneisyydestä: kymmenkerroksisen talon huoneistoissa oli erittäin hyvä tuultetus kun ikkunat olivat osin rikki. Missä käytössä se tänä päivänä on, jäi vielä arvoitukseksi.

Toimivien nettikahviloiden etsintä ei tuottanut tulosta. Astuimme sisälle ensimmäiseen ja saman tien ulos. Tupakointikielto ei varmaan ulotu tänne saakka, sillä kahvilan ilma oli sinisenä savusta emmekä kaivanneet passiivista tupakointia. Toinen kahvilakin löytyi ja sen oli löytänyt moni muukin! Ei ollut sijaa meille - seisomapaikoille ei jääty. Kolmas paikka olikin isolla mainostettu Wifi free viihtyisännäköinen leipomokahvila ja hihkuimme, että no nyt! Saimme tiskiltä salasanan - aikaa oli 30 min- ja kuinka sitten kävikään. Ei auennut wifi ei iPadissa eikä kahdessa Lumiassa. Koto-Suomessa olemme ymmärtäneet, että free Wifi tarkoittaa yhteyttä, jota saa käyttää veloituksetta, mutta olemme kai ymmärtäneet väärin. Se kai tarkoittaakin, että alue on täysin vapaata ilman minkäänlaisia tiedonsiirtoyhteyksiä. Ei meillä työpaikallakaan ole Ilmaista Wifiä eikä asunnolla, joten hiukka päänvaivaa on tuottanut pakollisten kirjallisten töiden tuottaminen.

Mukavaa täällä on. Asunto on hyvässä paikassa Klinikan vieressä ja matka kaupungin keskustaan menee kävellen parissakymmenessä minuutissa.  Sään lämpeämistä toivotaan. Viikonloppuna oli viileää ja sateista. Välillä satoi vettä ja välillä lunta - siis kotoisaa! Aloitamme reippaasti uuden työviikon ja tarinamme jatkuu....
😄😄

Tarja gastroenterologisella osastolla :
Ensimmäinen työviikko Saksassa on takana.
Työpäivien jälkeen olen ollut aika väsynyt. Omat ajatukset pyörivät
suomeksi, ohjaajan kanssa puhun pääasiassa englantia ja yritän ymmärtää
ympärillä puhuttavaa saksaa. Työskentelen gastroenterologisella osastolla.
Potilashuoneita osastolla on parikymmentä, tarpeen ja tilanteiden mukaan ne
ovat 1-3 hengen huoneita. Osastolla on lisäksi kaksi yhdenhengen huonetta
eristyspotilaita varten. Osa potilaista viipyy osastolla tutkimuksissa ja
hoidoissa useamman päivän. Toiset pistäytyvät päiväsiltään
gastroskopiassa tai kolonoskopiassa.
Osaston päivärytmi muistuttaa suurelta osaltaan suomalaisen sairaalan
päivärytmiä. Hoitotoimet ja ruokailut rytmittävät päivän. Lounaan
jälkeen osastolla on "hiljainen" aika, jolloin potilaat voivat levätä.
Vierailijat ovat tervetulleita osastolle heti aamulla tai sitten lepoajan
jälkeen iltapäivällä.
Aterioiden suhteen potilaille annetaan enemmän valinnanvaraa kuin Suomalaisissa
sairaaloissa. Aamiaiselle voi valita puuroa, leipää, jugurttia tai kiisseliä.
Juomaksi kahvia tai teetä. Teetä onkin joka aamu tarjolla 7 eri makua; mm.
Yrttiteetä, mustaa teetä, kamomilla teetä ja vihreää teetä. Yrttinen
tuntuu olevan potilaiden suosiossa. Potilaat voivat valita neljästä eri
lounas vaihtoehdosta mieluisensa. Osastolla käy päivittäin ruokailusta
vastaava henkilö , kysymässä potilailta seuraavan tai parin seuraavan
päivän ruokatorven. Ne kirjataan pieneen kannettavaa tietokonetta
muistuttavaan laitteeseen.
Sängyt pedataan osastollamme kuten meillä Suomessakin, nostolakanoita ei
osastolleni ole käytössä. Näyttää siltä, että saksalaiset suosivat
suuria päänalustyynytjä. Sekä sairaalassa että majoituspaikassamme tyynyt
ovat kaksi kertaa suurempia kuin meillä käytössä olevat. Tosin suurin osa
potilaista pystyy itse vaihtamaan asentoaan sängyssä. Hoitajat nostavat
tarvittaessa polvitaipeista ja olkapäistä alustaen.
Potilaat käyttävät osastolla pääasiassa omia vaatteitaan. Varsinaisia
sairaalavaatteista on osastollani käytössä ainoastaan valkoinen,
sinikukallinen avopaikasta. Niitä on kahta kokoa, normaali ja SUURI.
Palaan pian!


Jaana Valvonnassa😉
Ensimmäinen työviikko on onnellisesti ohi. Sain ohaajakseni Krankenpleghelerferin Annetten, jonka työtehtävät ovat hyvin monipuolisia. Työnkuva vastannee Suomessa sairaala-apulaisen, lähihoitajan, osastoavustajan ja lähetin työtehtävien yhdistelmää. Työtä on paljon ja koko ajan kuuluu "apukutsuja" johonkin päin: autetaan potilashoidossa, viedään näytteitä laboratorion, hoidetaan potilaiden asioita, puhdistetaan huoneita yms. Päivä alkaa henkilökunnan ja potilaiden kahvihuoneen siistimisellä ja kahvinkeitolla. Sen jälkeen aletaan siistiä kaikkia potilashuoneita ja täydentämään huoneiden varustusta (tekstiilit, hoitotarvikkeet, lääkkeet yms) ja aina välissä avustetaan hoitajia.
Valvontaosastolla on 8 potilashuonetta, joissa on  1-2 potilasta. Yksi huone on dialyysipotilaille. Infektiohuoneita on tarpeen mukaan ja tällä viikolla niitä oli kaksi. Ovessa lukee  "Infektionsrisiko". Suojavaatteita (paketissa luki ihan selvällä Suomen kielellä leikkaustakki! ) käsineitä ja käsidesiä osastolla käytetään hyvin. Käsihygienia  näyttää olevan jokaisella hyvin hallussa, niinkuin muutenkin aseptiikka. Osastolla on siistiä ja puhdasta. Ihmetystä tosin herättää kankaisten pesulappujen ja pesuvatien käyttö. Vaatteina potilailla on avopaidat enkä yhtään pöksyjä ole nähnyt. Ensivaikutelma on, ettei intimiteettisuoja täällä ole läheskään yhtä "tiukka" kuin meillä kotimaassa.
Valvontaosasto vastannee Suomen valvontaosastolla. Potilaat viipyvät siellä tarpeen mukaan vain jonkin hetken tai päivän ja siirtyvät erikoisosastoille tai joskus lähtevät viimeiselle matkalle, exitus, niinkuin perjantaina kävi. Hoitajilla on keskimäärin yksi/huone. Osastolla käy paljon eri lääkäreitä ja potilaat vaihtuvat. Tuntuu, että koko ajan joku tulee ja menee ja huoneita siistitään. Osaston ovet ovat tunnuksilla avattavissa, joten ulkopuolisia ei osastolle pääse.
Osastolla on nykyaikaiset hyvin toimivat sängyt, paljon erilaisia valvontalaitteita, monitoreja ym. joihin toivon pääseväni jossakin vaiheessa tutustumaan. Trakeastomian näin heti ensimmäisenä päivänä ja olin ihan "aitiopaikalla" seuraamassa kameran käyttöä ja toimenpidettä. Se oli hyvin mielenkiintonen kokoemus.
Kommunikointi sujuu englannin, saksan, suomen ja elekielen sekoituksella. Hymynaamalla täällä edetään vaikka osastolla hoitajat eivät joko osaa tai eivät halua puhua englantia, mutta hyvin olen selvinnyt eikä mitään suurempia kielikommelluksia ole syntynyt. OhjaajaniAnnett opiskelee englannin kieltä- viidettä kuukautta itseopiskeluna - mutta hyvin me olemme toimeen tulleet ja toisiamme ymmärtäeet ja opettaneet. Saksan kieli kuulostaa minulle ihan samalta kuin suomen kieli hänelle!!!

Maanantaina 18.4. starttasimme aamutuimaan Lahdesta Jaanan tyttären kyydittämänä kohti Seutulaa. Kevyet laukut olivat yön aikana muuttuneet painaviksi: viiden viikon matkalle ei riittänytkään vain muutama paita ja pöksyt!

Lento lähti aikataulussaan ja laskeuduimme Berliinin Tegelin kentälle ajallaan. Matkalaukut pyörivät liukuhihnalla jo ennen kuin itse sinne ehdimme. Lentokentältä matka jatkui paikallisbussilla Berliinin päärautiteasemalle (Hauptbahnhof). Rautatieasema on valtavan kokoinen neljäkerroksinen lasirakennus, Asemarakennuksen suuruudesta huolimatta meillä oli pian junaliput taskussamme ja matka jatkui IC-junalla kohti Weimaria. Matka kesti kaksi ja puolituntia. Leizigissä vaihdoimme paikallisjunaan. Kevät on jo paljon pidemmälle kuin Suomessa. Puissa on lehtiä, kukat ja pensaat kukkivat ja ruoho on vihreää, vaikka ilma onkin yhtä viileää kuin Suomessa.  Junamatka tuntui ajoittain samalta kuin Suomessa matkustaessa: peltoaukeamaa, havumetsää, maisema näytti kotoisalta - viinitarhat, linnat ja erilaiset rakennukset palajastivat kulkevamme Saksan mailla. Weimariin saavuimme ilta kuuden maissa.

Meitä oli vastassa Klinikan yhteyshenkilömme anatomian ja psykologian opettaja Karsten Pfuhl. Saimme häneltä hyvän ensiopastuksen Weimarin vanhaan kaupunkiin ja autokyydin majapaikkaamme, mikä sijaitsikin aivan työpaikkamme lähellä, noin viidenkymmenen metrin päässä Klinikasta. Olemme vuokranneet pienen asunnon erään perheen paritalon kellarikerroksesta. Ystävällinen talon emäntä otti meidät sydämellisesti vastaan,

Ensimmäinen työpäivä sisälsi paljon erilasten sopimuspapreiden käsittelemistä ja yhteisten "pelisääntöjen" sopimista. Tutuistuimme suureen labyrinttimaiseen sairaalaan yhteyshenkilömme Herr Pfuhlin kanssa. Kättelimme ja esittäydyimme lukuisilla henkilöille. Joukossa oli suuria ja pienempiä johtajia, ammattiyhdistysväkeä, hoitajia, opettajia ja oppilaita. Johtava lääkärikin pysäytti meidät, kätteli ja vaihtoi muutaman sanan kun huomasi uusia kasvoja. Meidän otettiin vastaan ystävällisesti ja kaikki tapaammamme henkilöt toivottivat meidät iloisesti tervetulleiksi.

Työssäoppimispaikat oli suunniteltu etukäteen. Tarja työskentelee gastro-enterologisella osastolla ja Jaana Intensivstation (ITS) eli valvontaosastolla. Harjoittelusta lisää myöhemmin.

Valokuvia on otettu, mutta yllätykseksemme Wifi-yhteydet eivät tällä olekkaan ihan yhtä helposti saatavilla kuin kotimaassa. Sairaalassa eikä asunnollamme ole ollenkaan Wifi-yhteyksiä.

Lähin ilmainen Wifi löytynee paikallisessta MC Donaldsista, sen logo näkyy Klinikan pihalle saakka.

Ensivaikutelma Saksan edullista hintatasosta meitä nyt vähän arveleuttaa. Paikallisen marketin elintarvikkeet ainakin ovat hinnaltaan täysin samaa luokkaa kuin Suomessa. Muissa kaupoissa ei vielä ole ehditty käydä, mutta tulevana viikonloppuna on tarkoituksemme tutustua kaupunkiin ja kauppojen tarjontaan ja hintatasoon.

TOP Saksassa lähestyy  - 18.4 - 20.5. 2016  Tarja ja Jaana / Dila Lahti/lähihoitajaopiskelijat

Laukut on pakattu ja huomenna puolelta päivin lähdemme " lentoon" kohti Saksaa ja Weimaria. Edessä on kuukauden mittainen työssäoppimisjakso Saksassa, Weimarin kaupungissa, Klinikalla: Klinikum Weimar - Sophien und Hufeland. Mitä kaikkea tämä meille suuri mahdollisuus tuo tuollessan- jännityksellä odotamme ja lisää paikan päältä kerromme.