Tarja gastroenterologisella osastolla :
Ensimmäinen työviikko Saksassa on takana.
Työpäivien jälkeen olen ollut aika väsynyt. Omat ajatukset pyörivät
suomeksi, ohjaajan kanssa puhun pääasiassa englantia ja yritän ymmärtää
ympärillä puhuttavaa saksaa. Työskentelen gastroenterologisella osastolla.
Potilashuoneita osastolla on parikymmentä, tarpeen ja tilanteiden mukaan ne
ovat 1-3 hengen huoneita. Osastolla on lisäksi kaksi yhdenhengen huonetta
eristyspotilaita varten. Osa potilaista viipyy osastolla tutkimuksissa ja
hoidoissa useamman päivän. Toiset pistäytyvät päiväsiltään
gastroskopiassa tai kolonoskopiassa.
Osaston päivärytmi muistuttaa suurelta osaltaan suomalaisen sairaalan
päivärytmiä. Hoitotoimet ja ruokailut rytmittävät päivän. Lounaan
jälkeen osastolla on "hiljainen" aika, jolloin potilaat voivat levätä.
Vierailijat ovat tervetulleita osastolle heti aamulla tai sitten lepoajan
jälkeen iltapäivällä.
Aterioiden suhteen potilaille annetaan enemmän valinnanvaraa kuin Suomalaisissa
sairaaloissa. Aamiaiselle voi valita puuroa, leipää, jugurttia tai kiisseliä.
Juomaksi kahvia tai teetä. Teetä onkin joka aamu tarjolla 7 eri makua; mm.
Yrttiteetä, mustaa teetä, kamomilla teetä ja vihreää teetä. Yrttinen
tuntuu olevan potilaiden suosiossa. Potilaat voivat valita neljästä eri
lounas vaihtoehdosta mieluisensa. Osastolla käy päivittäin ruokailusta
vastaava henkilö , kysymässä potilailta seuraavan tai parin seuraavan
päivän ruokatorven. Ne kirjataan pieneen kannettavaa tietokonetta
muistuttavaan laitteeseen.
Sängyt pedataan osastollamme kuten meillä Suomessakin, nostolakanoita ei
osastolleni ole käytössä. Näyttää siltä, että saksalaiset suosivat
suuria päänalustyynytjä. Sekä sairaalassa että majoituspaikassamme tyynyt
ovat kaksi kertaa suurempia kuin meillä käytössä olevat. Tosin suurin osa
potilaista pystyy itse vaihtamaan asentoaan sängyssä. Hoitajat nostavat
tarvittaessa polvitaipeista ja olkapäistä alustaen.
Potilaat käyttävät osastolla pääasiassa omia vaatteitaan. Varsinaisia
sairaalavaatteista on osastollani käytössä ainoastaan valkoinen,
sinikukallinen avopaikasta. Niitä on kahta kokoa, normaali ja SUURI.
Palaan pian!


Jaana Valvonnassa😉
Ensimmäinen työviikko on onnellisesti ohi. Sain ohaajakseni Krankenpleghelerferin Annetten, jonka työtehtävät ovat hyvin monipuolisia. Työnkuva vastannee Suomessa sairaala-apulaisen, lähihoitajan, osastoavustajan ja lähetin työtehtävien yhdistelmää. Työtä on paljon ja koko ajan kuuluu "apukutsuja" johonkin päin: autetaan potilashoidossa, viedään näytteitä laboratorion, hoidetaan potilaiden asioita, puhdistetaan huoneita yms. Päivä alkaa henkilökunnan ja potilaiden kahvihuoneen siistimisellä ja kahvinkeitolla. Sen jälkeen aletaan siistiä kaikkia potilashuoneita ja täydentämään huoneiden varustusta (tekstiilit, hoitotarvikkeet, lääkkeet yms) ja aina välissä avustetaan hoitajia.
Valvontaosastolla on 8 potilashuonetta, joissa on  1-2 potilasta. Yksi huone on dialyysipotilaille. Infektiohuoneita on tarpeen mukaan ja tällä viikolla niitä oli kaksi. Ovessa lukee  "Infektionsrisiko". Suojavaatteita (paketissa luki ihan selvällä Suomen kielellä leikkaustakki! ) käsineitä ja käsidesiä osastolla käytetään hyvin. Käsihygienia  näyttää olevan jokaisella hyvin hallussa, niinkuin muutenkin aseptiikka. Osastolla on siistiä ja puhdasta. Ihmetystä tosin herättää kankaisten pesulappujen ja pesuvatien käyttö. Vaatteina potilailla on avopaidat enkä yhtään pöksyjä ole nähnyt. Ensivaikutelma on, ettei intimiteettisuoja täällä ole läheskään yhtä "tiukka" kuin meillä kotimaassa.
Valvontaosasto vastannee Suomen valvontaosastolla. Potilaat viipyvät siellä tarpeen mukaan vain jonkin hetken tai päivän ja siirtyvät erikoisosastoille tai joskus lähtevät viimeiselle matkalle, exitus, niinkuin perjantaina kävi. Hoitajilla on keskimäärin yksi/huone. Osastolla käy paljon eri lääkäreitä ja potilaat vaihtuvat. Tuntuu, että koko ajan joku tulee ja menee ja huoneita siistitään. Osaston ovet ovat tunnuksilla avattavissa, joten ulkopuolisia ei osastolle pääse.
Osastolla on nykyaikaiset hyvin toimivat sängyt, paljon erilaisia valvontalaitteita, monitoreja ym. joihin toivon pääseväni jossakin vaiheessa tutustumaan. Trakeastomian näin heti ensimmäisenä päivänä ja olin ihan "aitiopaikalla" seuraamassa kameran käyttöä ja toimenpidettä. Se oli hyvin mielenkiintonen kokoemus.
Kommunikointi sujuu englannin, saksan, suomen ja elekielen sekoituksella. Hymynaamalla täällä edetään vaikka osastolla hoitajat eivät joko osaa tai eivät halua puhua englantia, mutta hyvin olen selvinnyt eikä mitään suurempia kielikommelluksia ole syntynyt. OhjaajaniAnnett opiskelee englannin kieltä- viidettä kuukautta itseopiskeluna - mutta hyvin me olemme toimeen tulleet ja toisiamme ymmärtäeet ja opettaneet. Saksan kieli kuulostaa minulle ihan samalta kuin suomen kieli hänelle!!!