Tarja : Toinen työviikko takana ja osaston rutiinityön alkava pikkuhiljaa hahmottua. Päivät ovat todella kiireisiä, aika kuluu kuin siivillä. Ohjaajinani on toiminut pääasiassa englantia puhuvia sairaanhoidon opiskelijoita. Työhön perehdytys ei ole kenties ollut ihan systemaattista, mutta joka päivä opin jotain uutta. Osastonhoitaja huolehtii osalta että pääsen mukaan tekemään erilaisia tehtäviä.

Tällä viikolla pääsin viemään potilaan gastroskopiaan ja seuraamaan toimenpidettä. Normaalisti potilaita ei nukutetaan gastroskopiaan varten, mutta jostain syystä jota en ymmärtänyt, tämä potilas humautettiin kevyeen uneen. Kurkunpää puudutettiin ja toimenpide voitiin aloittaa. Potilaalle oli tehty aiemmin toimenpide , jossa oli postettu polyyppeja. Tämä gastroskopia  oli seurantakuvaus siitä kuinka paraneminen oli edistynyt. Oli todella mielenkiintoista seurata kameran kulkua ja kuvaa näytöltä. Lääkäriä oli toimenpiteessä avustamassa kaksi mieshoitajaa. Kameran letkua pitkin voitiin myös ruiskuttaa vettä huutelemaan näkyvyyttä paremmaksi. Tohtori otti laitteella myös "valokuvia" seuraamista vaativista paikoista. Kaikenkaikkiaan kuvaus kesti n. 10 minuuttia. Palasimme potilaan kanssa osastolle, jonne hän jäi vielä yöksi seurantaan. Ruuaksi hänelle tarjottiin vain kylmiä sosekeittoja. Hyväksi onnekseni potilas puhui erittäin hyvää englantia , joten jutustelimme Suomesta, ilmastosta ja musiikista siirtyessämme osastolta toiselle. Hän oli käynyt Suomessa useasti työnsä puitteissa, Lahti ja Sibeliustalokin olivat hänelle .

Nyt tätä kirjoittaessani on lauantai, vappuaatto. Lähdemme kaupungille ostoksille ( mm. villalanka on ostoslistalla 😉 kotoa mukaan otetut on jo kudottu ) ja seuraamaan miltä vappuaaton vietto Weimarilaisittain näyttää. Ilma on pitkästä aikaa aurinkoinen, vaikka kovin lämmintä täälläkään ei vielä ole.

Huomenna kaupungin keskustassa on suuri kirpputoritapahtuma, jossa on pakko poiketa. Ostimme teatteriliput huomiselle My fair lady musikaalin, joten kulttuuriakin on vappupäivän ohjelmaan luvassa kirpputorin lisäksi. Valokuvia olemme ottaneet aika lailla, mutta niiden liitämisessä tähän
blogiin on vielä haasteita.

Lopettelee kuitenkin tältä päivältä urheiluselostajamaisella lauseella " Näihin kuviin ja tunnelmiin " 😷

Jaana Valvonnassa 😉 jatkaa...

Toinen työviikko on ohi ja osasto rutiineineen alkaa tulla tutuksi. Aamulla keittelen kaksi kannullista mustaa saksalaista kahvia (hiukka kaipaan kotimaista kunnon Juhla Mokkaa) ja  siistin henkilökunnan ja potilaskeittiön. Työpäivään kuuluu puolen tunnin aamiaistauko, jonka hoitajat pitävät noin 9.30-10.30 välillä. Sen jälkeen alan "fill in and clean up "potilashuoneita eli täytän kaappeja (vuodevaatteet, pyyhkeet, hoitotarvikkeet-> suomalaista tekstiä löytyy! ) ja desinfiointiaineella pyyhin pöytiä yms. Osastolla työskentelevät hoitajat ovat sairaanhoitajia (Saksassahan ei varsinaista lähihoitajakoulutusta ole) ja oma osuuteni hoitotyöhön täällä jäänee avustamiseen potilaiden käännöissä ja perushoitotilanteissa. Valvontaosastolla työ vaatii erikoisosaamista. Ihmeellistä on kuinka paljon letkua, piuhaa, lääkeainetta ja laitetta yms. voidaan potilaaseen laittaa ja  kuinka monesta erilaisesta laitteesta voidaan elintoimintoja seurata. 

Täällä mietin, että olisi ollut suuresti apua, jos olisi Suomessa saanut jo kokemusta sairaalamaailmasta "hoitajan" silmin. Kotimaan työharjottelussa palvelutaloissa eivät oikein vastaa tätä maailmaa, mutta uteliaana seuraan tapahtumia ja yritän nähdä ja kuulla kaikenlaista. Saksan kieltä kuulee! Puhekieli on nopeaa ja joskus yllättävän kovaäänistäkin. Ymmärtääkseni täällä puhutaan Thuringen-alueen murretta (kuka savolainen ymmärtää Rauman murretta !?) joten... englannin kieltä ei kuule eli kommunikointi sujuu edelleen monen kielen sekoituksella😅. Yksi hassu väärin käsitys sattui: hoitaja kysyi annoinko potilaalle kolme teemukillista. Ymmärsin, että minun pitää hakea hänelle kolme teemukillista. Kipitin hakemaan (ja ihmettelin mielessäni, että paljompa potilas juo) ja  kun tulin takaisin hoitaja alkoi nauraa - kysymys teemukeista liittyi nestelistamerkintään, ei uusiin haettaviin kupillisiin!😂. 

Onkohan Suomen potilashuoneissa sekä miehiä että naisia samassa huoneissa? Täällä valvontaosastolla on. Pötköttelevät omissa sängyissään eikä väliverhoja ole missään huoneissa Joissakin hoitotilanteesta käytetään välisermejä. Tosin osastolla olevat potilaatkin ovat sen kuntoisia, etteivät välttämättä ymmärrä, mitä ympärillä tapahtuu. Intimiteettisuoja kuitenkin askarruttaa...jos itse joutuisin potilaaksi😳

Lääkehoito ei tunnu olevan niin valvottua eikä tiukkaa kun Suomessa. Pussijakeluna tulee lääkkeitä, mutta niitä löytyy myös lääkekaapista kunhan vaan avaa oven. Pöydiltä saattaa löytyä avaamattomia lääkepusseja ja ihmetyttää minne ne ovat menossa tai mistä tulossa.

Pesujen tekeminen kangasräteillä ja pyöreällä metallipesuvadilla on "taiteenlaji". On tarkoin muistettava pesujärjestys...minä käyttäisin hanskoja pesussa. Joillekin näyttää sopivan pyllyn pesukin ilman hanskoja-ehkä ne vain unohtui...Ison hädän tullessa potilaalle viedään alusastiat,  "kakkakattila" joka muistuttaa korkeareunasta suomalaista kannullista paistinpannua. Lyhyen lähihoitajatyöharjotteluni aikana en ole näihin kattiloihin kotimaassa törmännyt. Paljon on siis vielä opittavaa ja ihmeteltävää!👍👀

Ihmeellinen on tämä valvontamaailma! 

Edessä on Vappu viikonloppu🎈👯. Mitä ihmettä se tuokaan tullessaan...siitä ensi viikolla. 

 🎉 HYVÄÄ VAPPUA  TEILLE  KAIKILLE,🎈